Elämyksellistäminen matkailualalla

Voiko “tavallinen” matkailuyritys havitella elämysalalle? Pine & Gilmorin (2011) “from commodities to experiences” -kuva mielestäni vahvistaa että voi. Periaatteessa elämysalan perusteena toimii tuotesuunnittelu - ja sitä onkin kehitettävä ajan mukaisesti. Tämän päivän matkailijat ovat aiempaa kouluttautuneimpia, heillä on paljon tietoa ja kiinnostusta, heillä on Internet yhteys ja tiedon jano. Yrityksen, joka mieltää erottautua joukosta, tulisikin ottaa elämysalasta muutama vinkki matkaan. Elämysalalla voi nähdä esimerkiksi hotellin toiminnot aivan uudella tavalla.  Pine & Gilmore (2011) käyttää teatteria esimerkkinä ja tämä toimiikin mielestäni hyvänä mielikuvana jokaiseen asiakaskohtaamiseen. Suuren hotelliketjun haasteena on tasalaatuisuus - jokaiselle asiakkalle on pystyttävä tarjoamaan saman laatuista palvelua niin Kemissä kuin Helsingissäkin - jos joku hotelli ylipalvelee ja seuraava taas alipalvelee jää ketjusta huono kuva asiakkaalle, sillä hänen odotuksensa eivät täyttyneet. Hydyntäen Pine & Gilmoren ajatusta teatterinäyttämöstä voisi vahvistaa mielikuvaa siitä, että jokainen asiakas on teatteriyleisöä ja asiakaspalvelijan on näyteltävä osansa niin hyvin, että asiakas haluaa nähdä lisää - ja palata hotelliin.

Miten perinteinen palvelu ja elämyspalvelu eroavat toisistaan?

Pine & Gilmore (2011) mallsta voidaan nähdä miten tavallinen palvelunmyyjä ja elämysalalla toimiva yritys eroaa toisistaan. Eroavuudet näkyvät millä nimellä ostajaa ja myyjää kutsutaan, mitä tarjonta on, millä attribuuteilla tuotteita myydään sekä mikä seikka herättää ostajan kiinnostuksen. Myyjän tehtävä perinteisessä palvelumallissa on vastata asiakkaan tarpeeseen, kun taas elämysalalla yrityksen tehtävänä on luoda sellaiset puitteet, jossa vieras voi kokea elämyksiä vierailunsa aikana. Kun konseptisuunnittelumme jalkautetaan, haluaisin että voisimme jollain tasolla lainata elämysalan attribuutteja ja täten vahvistaa vieraidemme kokemuksia.

Elämyksien puolesta!

Elämys myy paremmin kuin informatiivinen lappunen, tämä todettiin samaisessa myyntikokouksessa, jossa yhteistyökumppanimme oli kertomassa tarjoamastaan kokouspalvelusta. Kaikki tuotteet tulisi voida elämyksellistää jollain tasolla. Markkinoinnin näkökulmasta tuotteen ennakkoon tunnelmointi tai jälkitunnelmointi verkossa toisi lisäarvoa yritykselle ja tuotteelle. Myyntikokouksessamme esiintyvän yhteyshenkilön pitäisi saada kertomaan asiakkaille tuotteesta, samalla tavalla kun hän kertoi siitä meille. Näin tuotetta olisi naurettavan helppo myydä. Elämysalan ajatusmaailma voisi hyvin sulauttaa myös hotellitoimialaan jolloin se, miten asiakas kohdataan saisi uuden henkilökohtaisemman sävyn. Kun ostajaa ajatellaan vieraana voi palvelukin olla vieraanvaraisempaa ja lämminhenkisempää - kyllähän omalle vieraalleen haluaa tarjota parasta mahdollista. Ja tyytyväinen vieras palaa mielellään.

Mainontaa peleissä

Aiemmissa postauksissa on saattanut tulla ilmi että liikunta on minulle aika suuri henkirako, suorastaan pakkomielle – jaksan ottaa kiireiset työpäivät rennosti koska olen aloittanut aamuni hikoilemalla. Urheilusaralla itseni vastakohta on avomieheni. Hänelle juokseminen on pakollinen paha, hän seuraa urheilua TV:stä vain sen sosiaalisuuden takia. 

Pelimies? Lähde

Avomieheni on media-alan moniosaaja ja kaikki tietoteknilliset seikat ovat tulleet ikään kuin äidinmaidossa joten on sanomattakin selvää, että hän viihtyy tietokoneen edessä. Mieheni pelaa aktiivisesti eri pelejä, jossa tarvitaan loogista ajattelukykyä – ja olen yllättänyt itseni seuraamasta hänen pelaamisiaan ja nimenomaan yllättynyt siitä, kuinka koukuttavia pelit ovat. Peleissä on todella usein jokin ”juju” ja juoni, joten se on myös katsojan näkökulmasta todella koukuttavaa. Se, miten paljon pikakomentoja ihminen voi muistaa ja vielä niin että joka pelille eri yhdistelmät ovat eri toimintoja varten herättävät minussa suurta hämmennystä ja jollain oudolla tasolla myös ylpeyttä "onpa hän taitava!". Ulkopuolisena voin keskittyä juonen lisäksi pelin grafiikkaan ja niin, nähdä niitä mainoksia tai ”melkein aitoja tuotemerkkejä”

Viime keväällä mieheni pelaili Need for Speed Most Wanted -peliä. Pelin ideana on se, että pelaajan tulee suoriutua eri tehtävistä, ajaa kilpaa ja saada arvostusta, sekä ajaa poliisia pakoon. Autot vaihtuu tiuhaan tahtiin ja voitettuaan kaksinkamppailun pelaaja saa häviäjän auton – eli ”upgreidauksen”. autoilla ajetaan kovaa ja välillä lennetään kielekkeiltä alas mereen.

Perinteistä mainontaa pelissä

Kuva Harold R Cologne

Need for Speed –sarja on EA Sportsin peli ja yritys tarjoaa uniikkeja mahdollisuuksia mainontaan. Need for speed most wanted vilisee replikoita eri valmistajien urheiluautoista, ja mai gaad, on ne hienoja. Autojen tuotemerkit vilkkuvat näkyvästi ja pelaaja voi valita menopelinsä ominaisuuksien perusteella. 


Pelin ideana on kuitenkin jatkuvasti vaihtaa tehokkaampaan autoon, jotta katujen kovin kaahailija voitaisiin voittaa. Näin eri automerkkien laatumielikuva on vahvasti läsnä läpi koko pelin.

EA Sports tarjoaa myös niin sanottuja perinteisiä suurtaulumainospaikkoja. Ajoväylien vieressä voi olla maantiejättäreitä jossa mainostetaan uusinta urheiluautoa. Pelaaja saattaa myös syksyä suuren mainostaulun lävitse, jossa jonkin automerkin logo komeilee.  EA Sports mahdollistaa monipuolisen medianäkyvyyden ja täten voi kohdistaa yritysten tuotteita juuri oikealle kohderyhmälle.

Vähemmän tehokkaat pelimainokset

Peleissä saattaa olla epäsuoraa mainontaa, käytetään esimerkiksi tunnetun brändin näköistä logoa tai nimeä – nämä eivät sinällään ovat mainontaa, mutta antavat pelaajalle tietyn mielikuvan. Muutama viikko sitten mieheni pelasi niin sanottua räiskintäpeliä, jossa tehtävänä oli aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa kauppakeskuksessa. Pelin liikkeet muistuttivat tunnettuja merkkejä, mutta en usko että kukaan täysijärkinen yrityksenomistaja haluaisi että omia tuotteitaan saa tuhota asein. Pelissä näkyvät tuotemerkit oli kuten luokkakaverin verkkarit 90-luvulla. Luokkakaveri jaksoi kehua uusillaan adidaksen housuillaan, kunnes kävi ilmi että housut olivatkin vain Tallinnalainen kopio alkuperäisestä – sitä paitsi huono kopio - toista lahjetta koristi suurin kirjaimin teksti ”ABIDAS”. Onneksi peli täynnä näitä feikkimerkkejä oli mieheni mielestä huono, joten peli jäikin siihen.

Lähde

Itse pelaan aktiivisesti pasianssia, mahjonkia ja sudokua puhelimellani. Appseissä näkyy mainoksia ja tuntuu, että ne voivat olla melkeinpä mitä vaan - en itse ainakaan ole hätkähtänyt ja miettinyt että onpa osuva mainos. 

Edit: Solitaire -appsissa on nyt alkanut esiintyä mainoksia ihonhoitotuotteista (Clearasil) ja autoista (Nissan).




Se, mitä EA Sports tekee on erinomainen esimerkki siitä, miten pelien kautta on mahdollista tavoittaa juuri oikea kohderyhmä sillä tietyt ihmistyypit pelaavat tiettyjä pelejä.